Rauma – Koti, Joka Jätti Arvet, Mutta Teki Minusta Vahvemman ❤️
03.10.2025
Rauma. Se sana herätti minussa tänään valtavan tunnemyrskyn. Se on kaupunki, joka on ollut minulle kaikkea: rakas, raskas, koti. Tiedän, että se kuulostaa kliseiseltä, mutta se on ainoa tapa pukea sanoiksi ne syvät, ristiriitaiset tunteet, joita tämä paikka minussa herättää. Täällä on itketty ja naurettu, koettu elämän ylimmät ilot ja syvimmät surut.
Koti on paikka, joka muovaa meitä. Ja Rauma on muovannut minua kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Kun Koti Tuntui Painajaiselta
Rehellisyys ennen kaikkea: lapsuus ja nuoruus Rauman kaduilla ja koulunpenkeillä näyttivät minulle sen kurjimman puolensa.
Muistan ne vuodet, kun koulu oli kiusaamisen myötä jatkuvaa painajaista. Se ei ollut vain satunnainen tönäisy, se oli järjestelmällistä. Muistan ne illat, kun pelkäsin lähteä ulos, koska tiesin, että perääni huudeltaisiin ilkeitä ja julmia sanoja. Ne tunteet, ne tappouhkaukset... Ne jättivät sieluuni syvän, pysyvän jäljen. Ne hetket opettivat minulle liian varhain, miltä tuntuu olla hyljeksitty, vihainen ja uhattu.
Tuntuu uskomattomalta, että juuri se paikka, jonka piti tarjota turvaa, oli täynnä pelkoa.
Arvet Muuttuvat Voimaksi
Mutta elämässä on se uskomaton puoli, että asiat muuttuvat. Ne ilkeät huudot ovat onneksi loppuneet. Olen pystynyt tekemään sen tärkeimmän valinnan: siirtämään katseen pois menneestä ja keskittymään tähän päivään.
Olen tietoisesti rakentanut itsestäni ihmisen, joka olen nykyään. Olen useimmiten iloinen, avoin ja aurinkoinen ihminen, joka pyrkii katsomaan maailmaa positiivisin silmin.
Tämä ei ole uhriutuminen, vaan toteamus. Se on todiste siitä, että vaikeista kokemuksista voi selvitä, ja niistä voi nousta vahvempana. Ne arvet eivät ole häpeän, vaan selviytymisen merkkejä. Ne muistuttavat, kuinka pitkän matkan olen kulkenut.
Nuoruus Nyt: Digitaalinen Painekattila
Tänään tunnen erityistä kiitollisuutta siitä, etten ole nuori tässä ajassa. Vaikka kiusaaminen oli olemassa, se tapahtui useimmiten koulussa tai kaupungilla. Sen saattoi jättää kotiovelle.
Nykynuoret joutuvat kohtaamaan täysin uudenlaisen sodan. Ne välineet ja kanavat, joita he joutuvat kohtaamaan, ovat entistä pahempia. Sosiaalinen media mahdollistaa kiusaamisen välillisesti ja jatkuvasti. Se seuraa puhelimessa kotiin, se ei anna rauhaa. Se on digitaalinen painekattila, josta ei pääse ulos. Se tekee kiusaamisesta 24/7 todellisuuden. Se on pelottava ajatus.
Rauma, Minun Kotini.
Tämä kirjoitus ei ole negatiivisuuden purkaus. Se on kunnianosoitus sille, miten ihminen voi selviytyä.
Rauma, olet kotini, kaikista arpeista huolimatta. Olet juureni, ja se paikka, joka opetti minulle, että voin kestää melkein mitä tahansa.
Koti on siellä, missä sydän on, ja minun sydämeni on täällä. Rakkautta ja voimaa kaikille, jotka ovat kokeneet vastaavia tunteita. Me olemme vahvempia kuin uskommekaan.
Entä sinun kotikaupunkisi? Onko se jättänyt sinuun vastaavia, ristiriitaisia jälkiä? Kaikki tunteet ovat sallittuja – kerro, miltä koti tuntuu.