​💔 Milloin Voi Rakastua Uuteen? Sydämen Säännöt vs. Elämän Oikut – Ja Ne Viralliset Kaavat... 💔
07.10.2025
Se on se ikuisuuskysymys. Kun elämän suurin rakkaus on poissa, tai kun edellinen luku on suljettu (oli se sitten millä tavalla tahansa), sielu alkaa kuiskata: Milloin minulla on lupa mennä eteenpäin? Milloin on lupa hymyillä uuden ihmisen kanssa?
​Onko tähän joku virallinen kaava? Joku valtiollinen sääntökirja tai EU-direktiivi, jossa sanotaan: "Suruaika on 120 päivää, jonka jälkeen sydämen saa virallisesti avata uudelle ehdokkaalle"?
​Vastaus on tietenkin: Ei ole! Ja se tekee tästä kaikesta niin... ihanaa, pelottavaa ja hämmentävää.
​Sydämen Sääntökirja: Hauta ja Nollakohta
​Meillä kaikilla on se periaate, se kirjoittamaton sääntö: Kai sentään toinen pitää saada ensin hautaan saakka?
​Se on kunnioituksen ele. Se on se hetki, kun hyvästien jättäminen muuttuu peruuttamattomaksi. Monelle se on se luonnollinen nollakohta, se starttipistooli, josta uusi alku VOISI JOSKUS alkaa. Se on tärkeä symbolinen raja, jota kannattaa kunnioittaa, sekä itseä että edesmennyttä (tai eronnutta) kumppania kohtaan.
​Mutta sen jälkeen? Sen jälkeen säännöt muuttuvat yhtä villiksi kuin nuorena juotu kotiviini!
​Minä, Tässä Hetkessä – Ja Se Typerä Kiire
​Minulla itselläni ei ole minkäänlaista kiirettä. Olen tässä ja nyt. Olen oppinut olemaan yksin, ja ystävät hyvät, se on VOIMAA!
​Tiedän, että en etsimällä etsi. En roiku Tinderissä peukalo puuduksissa 24/7. Mutta jos se "joku" sattuu tulemaan eteen – ja vie jalat alta (siis, muuten kuin potkaisemalla, tietenkin!) – niin sitten se on elämää. Sitä ei voi hallita, eikä se todellakaan vähennä edellisen rakkauden arvoa. Se on kuin kokoelma hienoja tauluja: uusi taulu ei pilaa edellisen teoksen kauneutta.
​Mutta sitten on se toinen ääripää, jota ihmettelen ääneen (mutta en tuomitse!):
​Ne Tyypit, Jotka Eivät Osaa Olla Yksin.
​Ne, joilla vanha ei ole ehtinyt ulos ovesta, kun uusi on jo sisällä odottamassa ja paistamassa pannukakkuja. Onko se pakoa? Tukeutumista? Vai se epätoivoinen tarve tuntea itsensä kokonaiseksi vain toisen kautta? En ymmärrä sitä tarvetta olla jatkuvasti kiinni jossain toisessa, kuin pelastusliivissä.
​Mutta hei, meitä on moneksi, ja moni juna kulkee eri aikataululla:
​Heti Hyppääjät: Uusi kyytiin, nyt heti!
​Aseman Vahvistujat: Jäävät keräämään voimiaan, juovat kupin kahvia ja katsovat maailmaa rauhassa.
​Vuosien Seikkailijat: Löytävät uuden rakkauden vasta vuosien päästä, kun sielu on valmis.
​Ainoat Todelliset Kompassin Neulat
​Lopulta, tähän rakkauden mysteeriin on vain kaksi (2!) tärkeää sääntöä, jotka pätevät aina:
​Uuden Alun Täytyy Tuntua AIdolta: Sen ei saa olla pelkkä tyhjiön täyttämistä tai paikkausyritys.
​Rehellisyys Itseä (Ja Toista) Kohtaan: Kunnioita edellistä ja ole rehellinen sille uudelle, minne olet menossa.
​Sinun sydämesi on se paras kompassi. Älä anna siskon, sedän, naapurin-Pertin tai sosiaalisen median sanella sitä aikataulua. Älä tunne syyllisyyttä, jos rakkaus kolkuttaa oveen liian pian tai liian myöhään.
​Kuuntele itseäsi. Sillä on se vastaus. ❤️
​(Ja muista, jos joku yrittää antaa sinulle aikataulun, sano sille: "Sydämeni ei noudata työaikalakia!")