Voimaa luonnosta, iloa kuvista

Olipa kerran kevät Rauman metsissä, aika jolloin luonto heräilee pitkän talven jälkeen ja elämä alkaa taas kukoistaa. Minulle tämä kevät on ollut erityisen merkityksellinen. Olen nimittäin huomannut, kuinka luonto voi olla uskomaton voimavara, erityisesti silloin kun elämä tuntuu koettelevan.

Viime vuosi on ollut minulle henkilökohtaisesti raskas. Olen kohdannut menetyksiä, jotka ovat jättäneet jälkensä. On tuntunut kuin olisin käynyt läpi synkän metsän, jossa jokainen askel on ollut vaikea. Mutta nyt, kun aurinko alkaa lämmittää ja ensimmäiset vihreät lehdet puhkeavat puihin, tunnen pientä valoa tunnelin päässä. Luonto ympärilläni ikään kuin muistuttaa, että pimeyden jälkeen tulee aina valo, ja kuoleman jälkeen uusi elämä.

Olisin voinut uppoutua syvemmälle tunteisiini tässä kirjoituksessa, avata sydäntäni enemmänkin. Mutta rehellisesti sanottuna, väsymys alkaa painaa. Ne hetket, jolloin ajatus ei kulje ja sanojen löytäminen tuntuu ylivoimaiselta, ovat minulle tuttuja. On kuin jokin sisälläni olisi jähmettynyt, estäen minua elämästä täysillä, elämästä omaa elämääni.

Olen yrittänyt olla vahva, erityisesti muiden vuoksi. Olen pyrkinyt elämään niin kuin he odottavat. Mutta minullakin on omia toiveita ja unelmia. Tunnen olevani rikki, pahasti rikki. Ja silti minun pitäisi olla ehjä, vahva. Minusta on viety iso osa, ja silti minun täytyy kovettaa itseni selviytyäkseni.

Joskus tekisi mieli vain pysähtyä, hengittää syvään ja ottaa rennosti. Mutta edes siihen minulla ei tunnu olevan lupaa.

Tästä kaikesta huolimatta, luonnossa liikkuminen on ollut minulle kuin balsamia sielulle. Jokainen lintujen laulu, jokainen tuulen humina puissa, jokainen maasta nouseva uusi verso on tuonut pienen pilkahduksen toivoa. On kuin luonto kuiskaisi minulle: "Sinäkin voit uudistua. Sinäkin voit löytää voimaa jatkaa."

Ehkä juuri siksi rakastan kevättä niin paljon. Se on muistutus siitä, että vaikeiden aikojen jälkeenkin on mahdollista löytää uutta elämää ja uutta voimaa. Vaikka sisälläni myrskyää, ulkona luonto kukkii, ja se antaa minulle pienen toivonkipinän. Ehkä jonain päivänä minäkin saan taas kukkia täydessä loistossani.