Elämän Vuoristorata: Olenko Minä Se "Potki Mua" -Kohde? (Spoiler Alert: En Enää!) 🚀✨
05.10.2025
No huh-huh. Tää on se hetki, kun istun alas, katson taaksepäin ja totean: "Olenpa minä elänyt!" On tullut käytyä läpi niin pilviä hipovia, auringonpaisteisia elämänhuippuja kuin syviä, sumuisia laaksojakin. Elämä on tosiaan ollut kuin erikoispitkä ja todella yllättävä vuoristorata – ja minä olen juuri selvinnyt siitä hurjimmasta loopista!
Mutta tiedättekö mitä? Siellä laaksoissa sitä alkaa kysellä itseltään niitä kaikkein kutkuttavimpia kysymyksiä: Olenko valinnut oikeat tyypit ympärilleni? Onko mussa itsessä vikaa? Olenko minä se tyyppi, jonka otsaan on tatuoitu näkymätön "Potki mua" -kyltti? 😅
Voin kertoa, että nämä ajatukset ovat yhtä yleisiä kuin aamukahvin tarve! Mutta nyt laitetaan ne asiat kuntoon, katsotaan peiliin ja todetaan: Ei, se kyltti oli muiden keksimä, ja se on revitty irti!
Varjoista Valoon: Oppitunnit, Jotka Maksoivat Kärsimyksen (Mutta Kannattivat!) 💡
Olen kokenut ne hetket, kun nuorena työhön astuessa piti taistella sen puolesta, että minut otetaan vakavasti. Se, miten nuorta ihmistä kohdeltiin, oli joskus kuin olisit yrittänyt juosta betoniseinän läpi. Se jättää jälkensä.
Sitten on ne parhaat kaverit. Tai siis, se "paras ystävä", joka osoittautuikin myrkylliseksi hyväksikäyttäjäksi. Tiedättekö sen tunteen, kun annat hyvää sydäntäsi, ja toinen käyttää sen kylmästi oman etunsa pönkittämiseen? Se sattuu! Se on kuin olisit saanut sähköiskun juuri silloin, kun olit halaamassa.
Ja jotta ei kävisi liian tylsäksi, kirsikkana kakun päällä: systemaattinen työpaikkakiusaaminen. (Hei vaan Rauman aluesairaalan Röntgen-osasto, en unohda! Vaikka anteeksi on myöhemmin pyydetty, se 20-vuotiaan nuoren sieluun jättämä arpi on muistutus.) Tällaiset kokemukset pakottavat katsomaan peiliin ja kysymään: Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Tämä pohdinta on tärkeä, mutta vain hetken. Sen jälkeen me käännämme katseen eteenpäin!
Ankkurit, Ilot ja Aito Vahvuus
Mutta hei, nyt se mollivoittoinen osa saa riittää! Elämä on kuin buffet-pöytä, jossa on onneksi myös niitä herkullisia jälkiruokia – ja niitä on paljon!
Haluan muistaa ja kertoa niistä onnellisista ja hyvistä asioista, jotka ovat pitäneet minut pinnalla:
Ne pienet ja suuret ilot: onnistumiset, hymyt, auringonnousut.
Aidot, UUDET ystävät: Ne sielunkumppanit, jotka ovat löytäneet tiensä elämääni ja näyttäneet, miltä aito tuki tuntuu.
Kasvu!
Kaikki kokemani, niin se paha kuin hyväkin, on muokannut minua. Se on vahvistanut minua tavalla, jota en olisi ikinä uskonut mahdolliseksi. Vaikka joskus toivon, että asiat olisivat menneet toisin, joudun kysymään itseltäni sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen:
Olisinko silloin se, joka olen tänään? En usko.
Olen kiitollinen tästä vahvuudesta, vaikka matka sen saavuttamiseen on ollut kuoppainen kuin Suomen keväinen hiekkatie.
Päätelmä (Ja Kova Pohdinta!) 💖
Joskus me opimme ne tärkeimmät asiat elämästä juuri niiden vaikeimpien kokemusten kautta. Ne eivät olleet helppoja, mutta ne olivat opettavaisia. Ne antoivat minulle työkalut tunnistaa, milloin on aika sanoa "Kiitos, mutta ei kiitos!" ja milloin pitää kävellä pois.
Tänään en enää mieti, mikä mussa on VIKANA.
Tänään mietin, mikä mussa on VAHVAA!
Ja jos sinäkin olet joskus tuntenut itsesi sen "Potki mua" -kyltin kantajaksi, muista tämä: Se oli pelkkä tarra. Sinä olet timantti, joka hioutuu paineen alla. Nyt laitetaan hyvää kiertämään ja nautitaan tästä vahvuudesta!
Sinä olet VAHVA!